Talvinen onnistunut kurvailu sai jatkoa juhannuksen aatonattona suoritetulla perus-tonnisella. Jo aiemmin olin päättänyt tehdä suorituksen vanhalla sotaratsulla (ei -norsu), ja siis uudistaa suhdetta vanhaan ja luotettavaan matkakumppaniin. Halusin ajella Lapin yöttömässä yössä nauttien täysin päinvastaisesta tunnelmasta, kuin kaamoksen pimeydessä. Reitiksi tuli "kehä" Rovaniemen ympäri.
Huollot tehtynä, eli öljyt ,vaihdettu, mopo pesty ja puunattu, ketjut rasvattu sekä viime hetken järkevyyden puuskassa vaihdetut uudet renkaat. En kehtaa mainostaa, mutta osoittautuivat ajossa lupausten mukaisiksi sadekelin renkaiksi. Ei tämä FZR juurikaan häviä ajettavuudessa nykykyykyille, mitä nyt vähän painavampi!
Tankkilaukulla, kaasukäden lepuutin lärpäkkeellä ja sähköistetyllä lämpöliivillä FZR on jo melkoinen matkapyörä. Joskus silloin aikojen alussa ensimmäisillä reissuilla kuvitteli pääsevänsä nopeasti perille, kun ajoi reippaasti ja pysähtyi vain tankkaamaan. Jep, yhtään nopeammin ei pääsyt, oikean käden sormet vain katosivat viikoksi jonnekin ja ukko oli rättiväsynyt. Tällä pelillä mennään taukoja pidellen, mieluiten alle 100 km välein; pari minuuttia jumppaa ja venyttelyä. Ei iske puutuminen eikä väsy.
Aamulla aikaisin 04:00 lähtö aivan huikeassa auringonpaisteessa. Aloitustankkaus tutussa paikassa Oukun nesteellä. Tankki ja tankkilaukku täynnä, korkea kuorma meinasi yllättää innokkaa RP-kandidaatin, joka riuhtaisi pyörän sivujalalta pystyyn. No niin, vähän rauhoitutaan nyt... Vanhansillan yli ja kohti Kemiä, tästä se lähtee.
Pysähdyksiä ja tankkauksia tuli usein, joka piti ajon nautittavana ja rentona. Koko vuorokaudeksi oli luvattu hienoa säätä ja sellaisessa matka jatkui Oulun kautta kohti Kajaania ja siitä edelleen itäpuolta Kuusamoon päin. Kajaanin paikkeilla olin noin puoli tuntia edellä omaa aikatauluani ja siis kasvattanut hyvin turvamarginaalia 24 h rajaan, jos ajaminen käy vaikeaksi vuorokauden loppupuolella. Enhän ole aiemmin ajanut RP-ajoa tällä pyörällä.
Ouluntulli.
Se Kopteri Hyrynsalmella.
Nautiskellessa ja maisemia katsellessa yhtäkkiä iski hirmuinen epäilys, ettei kaikki ole kunnossa. Olin unohtanut tankata suunnitellusti Suomussalmella ja olin jo hyvänmatkaa useamman kymmenen kilometriä ohi! Ajaessa mietin tilannetta, en tietenkään halunnut heti pysähtyä turhaan. Olikos Kuusamon välillä tankkauspaikkoja… onhan niitä oltava kun muuallakin on vähän väliä. Ei perhana, en muista. Pakko pysähtyä ja soittaa kysely. Kiitos, kuulemiin; ei siellä mitään ole ennen Kuusamoa ja en sitten näköjään aamulla täyttänyt mukana olevaa varakanisteriakaan. Tällä tankin koolla ja edellisestä tankkaamisesta ajetuilla kilometreillä ei ole mitään mahdollisuutta päästä perille. Pyörä tulosuuntaan ja takaisin, siinä meni hyvällä mallilla oleva aikataulu.
Tankkauksen missaaminen Suomussalmella aiheutti hetkellisen epäuskon ajan riittävyydestä koko suoritukseen. Todennäköisesti taukojen pituus vain kasvaa loppua kohden, väsymyksen hiipiessä jäseniin. Matka jatkukoon, katsotaan sitten myöhemmin, miltä näyttää. Pääsehän sitä vaikka Kemijärveltä suoraan kotiin, jos alkaa näyttää liian pahalta.
Parit itikat katteissa, Kuusamoa kohti. Tämän jälkeen kamerasta/ kännykästä loppui akku, harmillisesti yökuvat jäivät ottamatta.
Homma alkoi taas luonnistua ja ajo maittaa. Kemijärven kääntöpisteellä aikataulu näytti mahdolliselta ja kurvasin kohti pohjoista Sodankylään ja edelleen Inariin. Inarissa Nesteellä tankkaus ja kunnon motoristin ateria, eli hamppari. Tällä jaksaa.
Paluu nelostietä Sodankylään, käännös oikealle kohti Kittilää. Tie 80 kulkee tuohon kellonaikaan yöllä juuri vasten keskiyön aurinkoa. Yhdellä kädellä ohjaten ja toinen käsi lippaan; siinä tuli suoritettua ohimarssia puolen tunnin verran. Kyllä näille maisemille ja auringolle voi tehdäkin kunniaa. Toinen hauska ilmiö oli tien päällä lentävät sääskiparvet. Aluksi näytti kuin olisi usva tai savu leijunut tien päällä, mutta ropina visiiriin ja pyörään kertoivat asian oikean laidan. Vasten paistanut aurinko tehosti parvien dramaattisuutta. Tämän pätkän jälkeen edestäpäin katsottaessa ei enää ollut varmuutta pyörän väristä, joku harmahtavan ruskea?
Siitä Ylläksen ohi Kolariin tankille ja Pelloon, Pellosta viimeinen pätkä maaliin. Aikataulu piti edelleen eikä ehtimisen suhteen pitäisi olla ongelmia, ellei jotain odottamatonta tule eteen. Viitisenkymmentä kilometriä Pellosta odottamaton sitten tuli; pitkän suoran päässä näin vastaan tulevan auton ja samalla poro eteen. Törmäys tapahtui hyvän matkaa ennen kuin ehdin kohdalle, minulla oli aikaa hidastaa ja katsella ympärille. Autoja oli tulossa useampia, jotka pysähtyivät auttamaan. Ajoin hiljaa kohdalle, autoilijat olivat jo tarkastamassa vahinkoja, ihmiset näyttivät olevan kunnossa. Sitikan keula levisi pitkin tietä ja väistelystä huolimatta ajoin lasin tai muovin yli. Vaikka muuten tarvetta pysähtymiseen ei ollut, piti kuitenkin vetää sivuun ja tarkastaa renkaat.
Lopputankkauksella olin siinä kolmen maissa, samalla mittarilla mistä lähdin. Kilometrejä 1649 ja sertifikaatti onnen toivotuksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti