Perinteisiin kuuluu ajaa vähintään yksi keskiyön auringon reissu ja nauttia valoisasta vuodenajasta. Tällä kertaa kohteeksi tuli Nordkapp, siellä on pitänyt käydä jo kauan.
Alunperin ajattelin jättää ajamisen yhteen perustonniseen, mutta teinpä sitten valmiiksi toisenkin reitin, ajatuksella mahdollisimman nopea. Muutenkin koko suoritukseen lähteminen oli melkoista arpomista. Välillä ajatuksissa pyöri suorittaa ensimmäinen useamman vuorokauden ajo, sitten taas tuntui ettei taida pystyä. Lisäksi kulkupeli vaihtui useita kertoja; illalla olin vielä lähdössä FZR:llä, mutta aamulla hyppäsin kuitenkin Spyderin selkään. Jaa, näinkös tämä menikin (nokun sitä sadetta ja kylmääkin on tiedossa ja on se niin rankkaa kyykyllä ja...tekosyitä riitti).
Aamulla aikaisin matkaan Oukulta kohti Leviä ja Kilpisjärveä. Keli kirkas, muutama aste lämmintä. Kerpiiliin lisää hönkää, niin eipä tunnu missään. Kilpiselle saavuttaessa sade alkoi ja muutenkin maisema oli harmaa. Kilpisjärvessä jäätä, rannassa pieni sula alue. Viikon päästä täällä hiihdetään kilpaa. Huoltis ei ollut vielä auki, eikä huvittanut syödä eväitä vesisateessa. Pihassa oli onneksi myytävä grillikota, johon menin tauolle. Siinä sitä mietti kädet jäässä, että onkos tässä mitään järkeä.
Kilpisjärven tauko. Järvi jäässä ja taivaalta tippuva lähes samassa olomuodossa.
Tankkauksen jälkeen Norjan puolelle ja kohti Altaa. Merenrantaa kohti ajaessa muisti, miten korkealla Kilpisjärvi oikeastaan onkaan. Suomen korkein tienkohta 565 m on juuri ennen Kilpisjärven kylää. Nyt lasketeltiin välillä melkoista serpentiiniä alaspäin. Ja vettä tuli! Lämpötila pyöri siinä neljän viiden asteen paikkeilla.
Alta on kumma paikka. Ympärillä on karua pohjoisen maastoa ja yhtäkkiä tuohon karuuteen ilmestyy kuin vihreä keidas. Kaupunki on todella viihtyisän oloinen ja vehreä. Altasta eteenpäin auriko paistoi, mukava ajokeli.
Nordkappia lähestytään kymmeniä kilometrejä vuonon reunaa pitkin. Maisemat ovat aivan huikeat. Pakko oli pysähtyä muutaman kerran filmaamaan todistusaineistoa. Liikennettä oli melkoisesti, autoja, matkailuautoja ja mopoja. Honninswåg on viimeinen varsinainen kylä ennen Nordkappin niemeä ja varmasti tuttu paikka kaikille NG-kuskeille.
Lähestyminen Nordkappiin.
Honningswågin kylällä rantaa lähestyi LNG-tankkeri.
Niemen nokka oli turvoksissa porukkaa ja varsinkin matkailuautoja. Ystävällinen Italialainen herrasmies matkailuautosta tuli juttusille ja kertoi omistavansa FJR:n kotona. Tarjoutui sitten ottamaan kuvan, josta suuri kiitos.
Tyyriin näköinen RP-kuski poseeraa Nordkapin rantakalliolla.
Pohjoisen Jäämeren rantojen jylhyyttä.
Alue täynnä matkailuautoja. Ainakin maisemat kohdillaan tässä leiripaikassa.
Paluu tapahtui Lakselvin kautta, jossa taas alkoi sataa kuin saavista. Siitä vain eteenpäin Karasjok, Karigasniemi, Inariin tauolle. Sodankylässä Kitisen rannala jo taas aurinko paistoi. Kotona lopetuksessa hyvissä ajoin ennen määräaikaa. Tästähän voisi koettaa ajaa vielä toinen vuorokausi. Lopullisen päätöksen teen aamulla 5 h unien jälkeen.
Sodankylän filmifestivaaleilla kuvataan nyt Spyderiä Kitisen rannalla. Kylällä porukat pörräsi juhlatunnelmissa.
2. ajovuorokausi Laitila.
Toinen ajovuorokausi oli suunniteltu periaatteella nopea. Ei siis ollut mitään kunnianhimoa maisemien tai reitin haastavuuden suhteen. Halusin vain saada mahdollisimman paljon lepoaikaa omassa sängyssä, ennen uutta yritystä. Kuitenkin teki mieli ajella nimenomaan pitkin Pohjanmaata, kun se seutu on meikäläiselle hivenen oudompi. Nelostietä ja Itäsuomea on tullut koluttua enemmänkin.
Herätyskello soitti puoli tuntia ennen suunniteltua lähtöaikaa. Hitto, kun on tukkoinen olo. Jos aamukahvin jälkeen ei kone käynnisty, painun takaisin pehkuihin ja vedän peiton korville. Sumppi ja leivät tekivät tehtävänsä ja olin uutta intoa täynnä. Nyt on ehdottomasti päästävä tielle ja ajohommiin.
Samana päivänä oli IBA:n kuukausikahvit Raippaluodossa ja reittini kulki siitä vierestä. Aikataulutus meni sen verran sivuun, ettei tällä kertaa ollut mahdollista poiketa kahville. Runsaasti Rautaperseitä tuli etelästä päin vastaan näemmä kahvit mielessään. Mukavaa, kun porukan tunnistaa huomioliivistä jo kaukaa, niin saa morotettua asianmukaisesti. Muroleen kanavalle sitten lähden kahvittelemaan, ja tietysti Rovaniemellä.
Laitila tuli tarkastettua ja siitä välittömästi keula kohden pohjoista. Oikeastaan aika hienoa tämäkin, vetää leveää ja viivasuoraa baanaa peltojen keskellä. Tuli ihan mieleen Trans Canada, kai tämä on sitten Trans Pohjanmaa (huono ;).
Jossain lakeuksilla. Tuonne pilven alle pitäisi lähteä. Ei kait se auta ku baanalle.
Kahden vuorokauden ajo oli huomattavasti rankempi kuin perustonni. Asetin itselleni muutaman kontrollipisteen, jossa kuulostelin tuntemuksiani ja jaksamista. Väkisin en väännä kahta vuorokautta, ellei oikeasti huvita tai pysty. Ekan lenkin lopetus, toisen lenkin aamun herätys, aloitustankkauksen jälkeinen 100 km, olivat check pointteja. Lopulta itse suoritus meni kohtuullisen juohevasti, mutta rasituksen kumuloituminen loppua kohden yllätti armottomuudellaan. Kolmatta vuorokautta tässä vireessä ei olisi tullut (eikä ollut kyllä suunniteltukaan).
Nyt on kahden ajon paperit sisässä, odotellaan raadin tuomiota. Seuraavaksi suunnitelmissa IBA Ralli FZR:llä, mikäli järjestetään heinäkuun aikana.
PS. Ajo hyväksytty, 3318 km.
