Superviikonlopun kovan tavoitteen innoittamana, päätettiin porukalla lähteä yrittämään perus-tonnista kohteena Mikkelin tapahtumakeskus. Allekirjoittaneen toimiessa jonkinlaisena ryhmänvetäjänä, reittisuunnitelma ja ajon toteutus tehtiin tavoitellen Suomen ensimmäistä Spyder-kimppaa. Mukaan lopulta ilmoittautui viisi urhoollista kuskia.
Matkaan lähdettiin lauantai aamuna klo 04:00. Tämä aikaisen aamun aloitus tuntuu sopivan parhaiten, eihän silloin tarvitse valvoa yhtään täyttä yötä. Kelikin sattui kohdalleen (jälleen kerran! kyllä vielä tuuri joskus kääntyy), aurinkoista ja mukavan lämmintä päiväsaikaan. Aamuyöstä ennen Rovaniemeä mittari painui +3 asteen paikkeille. Siinä vaiheessa niillä kuskeilla, jotka luottivat luomuun, alkoi kylmä hiipiä ytimiin.
Eka tauko Pudasjärvellä, kaikki intoa piukassa.
Ensimmäisellä tauolla Pudasjärvellä aikataulun mukaisesti. Ajo eteni heti sujuvasti ja näillä korkeuksilla ei yleensä ole pelkoa liiasta liikenteestä. Ei nytkään. Jäniksiä tuntuu olevan tänä vuonna tavallistakin enemmän, välllä sai pujotella ihan tosissaan. Myös pari porotokkaa oli majoittuneena tienviereen ja tielle. Ihan vain vinkkinä ajoja suorittaville; kannattaa hidastaa reilusti tai pysäyttää tarvittaessa, kun poroja näkyy. Yleensä aina joku saa päähänsä ylittää tien. Onneksi porot ovat hitaanlaisia liikkujia, eikä ne säntäile kuin peurat tai hirvet.
Kolinportilla päivää paistattelemassa.
Kolinportilta suunnattiin Savonlinnan kautta Mikkelin tapahtumakeskukseen. Siellä Fobba kumppaneineen oli ottamassa vastaan ajajia. Vastaanotto oli lämmin ja tuttuja näkyi paikalla. Kovasti "filmi paloi" ryhmäämme kuvatessa, muutama otos löytyy IBA:n kuvagalleriasta. Siinä hetki vaihdettiin kuulumisia, kunnes porukka rullasi jälleen tien päälle. Kiipeäminen kohti pohjoista alkoi.
Kuopiossa näyttävä RT-rivistö.
Jyväskylän kautta koukattiin ja sieltä tarvittava kulmakuitti. Takaisin omaa jälkeä alkumatka, kohti kalakukkojen kaupunkia. Savon sydämeen saavuttaessa on hyvä pätkä moottoritietä ja Kallan sillat. Vielä siinä on paikallaan metalliritilä, jonka äänen yliajaessa muistaa aivan poikasesta saakka. Mahtaneeko remontin yhteydessä hävitä tuo "kulttuuriperintö".
Spyderillä liikkuessa ei voi välttyä ympäristön huomiolta. Jälleen joka paikassa riitti kiinnostuneita kysyjiä ja erityisesti viiden laitteen pituinen letka herätti ihmetystä. Kassalle mennessä kuulin sanan vaihtoa kassaneidin ja vanhemman herrasmiehen välillä. Herra oli vahvasti sitä mieltä, että kyllä tuo on moottoripyörä, kassa taas oli toista mieltä. Niin, mikähän se oikein on...
Osa lähtövalmiudessa.
Seuraava etappi lyhyen siirtymän jälkeen Iisalmessa, josta myöskin tarvitaan kulmakuitti. Ajelimme tietysti letkassa kaupungin keskustan läpi edelleen kohti tietä numero 27 määränpäänä Ylivieska.
Iisalmen Marjahaka. On ylivoimaisen vaikeaa saada kaikki kuskit yhtäaikaa samaan kuvaan.
Illemmalla Pohjanmaalle saavuttaessa kylvötyöt näyttivät olevan täydessä käynnissä. Traktoreita ja työkoneita pellot täynnä, tiellekin niitä riitti. Parissa kohtaa tuli tielle valtava pölypilvi, joka sumensi näkyväisyyden lähes täysin. Maanviljelijöillä kiireiset ajat.
Eteemme sattui kylän pinnassa traktori leveä työkone perässään, eikä ohittamiseen ollut mahdollisuutta. Nuoret isännät siinä kahdestaan olivat vaihtamassa palstaa. Peilistä huomasivat letkamme takanaan ja kumpikin pyöri kuin hyrrä traktorin kopissa. Hetken päästä kääntyivät pellolle ja meille aukeni vapaa baana.
Superviikonlopun organisointi oli saanut runsaasti Rautaperseilijöitä liikkeelle, tämän pystyi todentamaan myös tien päällä. Osalla oli IBA-liivi ja joidenkin kuskien iloisista morotuksista pystyi päättelemään heidän olleen samalla asialla. Mukavaahan tämä. Tosin sain jälkeenpäin Lappeenrannan suunnalta viestiä huonommastakin tuurista. Tutulta oli matka katkennut vain satakunta kilometriä ennen maalia tekniseen vikaan. Loppuosuus jatkui sitten kaverin kyydissä istuen. Harmitus keskeytyksestä oli luonnollisesti suuri. No, RP-ajo on myös tekninen laji.
Maalissa Rovaniemellä. Kameramies tärisee niin innoissaan onnistuneesta ajosta , että kuvakin on sumea.
Matka sujui todella hienosti, ilman pienintäkään vastoinkäymistä. Hieno suoritus kaikilta kimpan osallistujilta, varsinkin kun kyseessä oli ensimmäinen Rautaperse-ajo. Uskoisin, että osa jäi kerrasta koukkuun näihin pitkän matkan reissuihin.
Perillä lopetuksessa oltiin klo 02:31, joten aika riitti mainiosti. Paperit ovat lähteneet hyväksyntään ja sitten nähdään onko suoritus virallisesti hyväksytty. Ensimmäinen Spyder-kimppa on kuitenkin ajettu ja jatkoa toivottavasti seuraa.
PS. Spyder-kimppa hyväksytty, 1646 km ja neljä uutta rautapersettä samalla kertaa.
SS 1000 Spyder-kimppa reitti .
