Satuin reissulle Kanadaan tämän vuotisen IBA US Rallyn aikoihin. Toki vain peltikotelolla, mutta tiellä kuitenkin. IBA linkin kautta pystyi seuraamaan osallistujien reittejä ja muutama olikin suuntaamassa lähelle.
Iltasella, kun pääsin viimein hotellille ja seuraamaan tilannetta, havaitsin pyörien suuntaavaan lähelle rajanylitykseen. Sinne siis jututtamaan heppuja. Autoroutea USA:n rajalle ja katselemaan kulkijoita, kuten vaikka Vaalimaalla voi tehdä.
Joo, näinpä.
Rajalla motari jatkuu betonivallein suoraan rajan yli, eikä kääntö mahdollisuutta ennen raja-asemaa ole. Prkle.. suoraan rajavyöhykkeelle ja uukkari takaisin Kanadan tarkastuspisteille. Tästä tulee todella kivaa. Varsinkin kun ei ole passia mukana,....onko ees ajokorttia, voi. hel...i.
Sisälle toimistoon kuulusteluun ja ajokortin ja auton tietojen tarkistukseen. "Miksi olet täällä rajalla...jne."
Asioilla on tapana lutviutua; pääsin pois jatkamaan seikkailujani edelleen. Siinä kurvatessani pois parkista, vastaan tulee harmaa Jammun FJR keltaisella matkasäkillä satulassa, taisi olla täppä numero 149 siinä etenemässä rallissa. Juttelut jäi, onneksi myös paikallinen putka.
Kaikkea se rautaperseily teettää.
torstai 25. heinäkuuta 2013
maanantai 15. heinäkuuta 2013
SS2000 Finland
Tämän kesän ajosuunnitelmat ovat kariutuneet yksi toisensa jälkeen, ensin Superviikonloppu meni mönkään ja heti perään muut kiireet sotkivat Sevettijärventien kimppaan osallistumisen.
Siispä kaivoin esille vanhan 2000F suunnitelman, joka on siirtynyt vuodesta toiseen. Kun vielä Rautaperien kuukausikahvit oli (taktisesti) hienosti järjestetty Möhkön Mantalle, tarjous oli vastustamaton. Suomen kiertoon!
Reittisuunnitteluun antoi lisää haastetta lauantain kuukausikahvit ja sen sovittaminen järkevästi aikatauluun. Ainoa vaihtoehto oli lähteä kiertämään myötäpäivään ensin Möhkölle. Kun startti oli klo 6:00, ehti hyvin Mantalle. Hanko ei ollut aikataulullisesti hankala, siellä kohdetodistus sujuu tankkauskuitilla automaatista. Ensimmäinen vuorokausi päättyy Vaasaan hotellin pahnoille klo 3:00.
Aamulla vettä tuli taivaalta siihen tahtiin, että sadepuvulle oli käyttöä. Sadetta riittikin lähes Ilomantsiin saakka. Alku oli suuunniteltu gold tahtiin ilman turhia pysähdyksiä. Mantalle saavuin viitisen minuuttia aikataulusta edellä, joten ensimmäinen pätkä hoitui hienosti.
Paikalla oli jo puolenkymmentä Rautapersettä. Mukavaa oli tavata taas Markku, jo Mutkaperseajosta tuttu kaveri. Olivat ryhmällä kiertämässä SS2000F:a toisin päin. Muutenkin jutellessa kahvimukin ääressä, kuskeilla tuntui olevan erilaisia ajoja päällä; kirjainten metsästystä, 2000Finlandia, tonnista jne. Kiitettävästi oli edustettuina eri paikkakuntia, Lappeenranta, Kuopio, Valkeakoski, Kuusankoski ja Rovaniemi (ja varmasti monta muuta).
Suuntasin kohti Hankoa kutostien kautta, koska halusin käydä tapaamassa tytärtä Lappeenrannassa. Sadevarusteet olin riisunut Mantalla ja keli olikin siitä eteenpäin aurinkoa ja puolipilvistä. Ukkoskuuro hivotteli Imatran kohdalla, ehti kuitenkin edestä pois pahemmin kastelematta.
Lyhyen ruokatauon ja juttutuokion jälkeen matka jatkui kohti Hankoa. Luumäki on kumma paikka, siinä sataa aina ja yleensä vielä rankemmasti. Tällä kertaa sattui todella raju ukkoskuuro, näkyvyys meni lähes täysin ja vauhti 20 km/h. Muutaman kilometrin matkalla tuli valtavia rakeita ja minulla oli kuuman kelin ohuet hanskat kädessä. Oli niin kuin laakerikuulia olisi ammuttu sormille. Kai tämän mies kestää, en pysähtynyt hanskoja vaihtamaan.
Siitä sujutellen kehäkolmosta Tammisaareen ja edelleen Hankoon. Aikataulu piti hienosti, mitään poikkeavia tapahtumia ei ollut hidastamassa kulkua. Turusta kaveri lähti Guzzillaan vastaan ja tapasimme Hangossa. Pakolliset kuvat ja sitten rantakuppilaan kahville. Minulle ensimmäinen kerta Hangossa, kyllä on hieno paikka varsinkin näin aurinkoisena ja lämpimänä iltana.
Vähän aikaa ihmeteltyämme suuntasimme tankille ja kuitti talteen Hangon kohteesta. Seuraavaksi suuntana Vaasa, Salon ja Auran kautta. Alkutaipaleesta Pudasjärvellä Garminin 660 lopetti toimintansa ja jouduin navigoimaan vanhaan tyyliin paperikartalla. No tähän saakka ei paljon tarvinut suunnistaa, mutta nyt tämä sokkelo Auraan ja edelleen Poriin päin näytti haastavalta löytää lyhintä tietä. Eipä onneksi kaverilla ollut kiirettä nukkumaan, vaan ajoi oppaana edellä Auraan paikallisen asiantuntemuksella. Ei ylimääräisiä pummeja eikä ajanhukkaa. Kiitokset ja näemme lomalla.
Hämärä laskeutui pohjaanmaan lakeuksille nautiskellessani ajosta. Tuntui oudolle, kun näin pimeää yöllä; nythän pitäisi auringon paistaa! Suoraa ja peltoa riitti. Ojanpenkkojen ja metsänreunojen tarkkailu oli nyt päätehtävänä. Yritin siinä olla hyvinkin tarkkana ja siitä huolimatta peuran perskeles pääsi yllättämään. Jostain siitä tienvarren heinikosta se lähti ja spurttasi vierelle. Satasen vauhdissa oli sekunnin murto-osan vierellä niin, että kädellä olisi ylettynyt koskemaan. Ei pöljä onneksi juossut eteen, vaan veti täyttä pientareen suuntaisesti. Huh! Nämä elikot on eri maata kuin porot, kisura on yleensä hidas eikä säntää tuolla lailla, toki niitäkin pitää varoa ja väistää hyvissä ajoin. Peuroja näkyi vielä peloillakin ennen Vaasaa.
Raippaluodosta kasitie pohjoiseen on enemmän kuin puuduttavaa. No, joskus on pakko painaa nopeinta reittiä, kyllä tässä matka joutuu. Merkittävin tapahtuma ylös kivutessa oli toisen SS 2000 F porukan kohtaaminen Oulun eteläpuolella. Kun kerran kierretään eri suuntiin, jossain kohtaa täytyy jälleen tulla kohdakkain. Siinä sitten moroteltiin liikenneympyrässä (eiku kiertoliittymässä). Kohtaamispaikan perusteella näyttivät olevan hyvässä vauhdissa, kun itsekin olin pysynyt suunnitelmassa.
Rovaniemellä tein pikaisen pysähdyksen teatterin parkkipaikalla, johon vaimo toi termarissa kahvia ja voilepiä. Etukäteen ajateltuna henkisesti hankalin paikka, kun vielä matkaa jäljellä ja toisaalta koti parin kilometrin päässä. Ajohalut ja keli olivat kohdallaan ja kun vielä "hallituksen puheenjohtaja" toivotti hyvää matkaa, kyllä tämä ajo loppuun suoritetaan.
Nelostietie vetää hyvin, niinpä marssivauhti maksimissa sääntöjen ja rajoitusten mukaan. Pohjoisen hiljaiset tiet ja keskiyön aurinko on silkkaa nautintoa; ajatusten virtaa, tajuamatta reitin yksityiskohtia. Lopulta Nuorgamissa automaatilla, josta kulmakuitti.
Sen verran viileää alkoi olla, että päätin laittaa lämmityksen päälle. Pari kilometriä menikin mukavasti, kunnes lämmöt katosi. Voi perkl... kannattaa aina lähteä ajoon kokeilematta uusia virityksiä.
Paluumatkalla Utsjoelta ajo sujui mallikkaasti Sattaseen saakka, jossa uni pyrki vastustamattomasti silmään. Siinä kohtaa ei kannata pyristellä vastaan, vaan IBA motelli kutsui Kotisuvannon kohdalla. Pikku tihkusateessa katsoi ojanpenkalta vähiten pas..isen paikan, johon syrjälleen. Kännykkään 15 minuutin päähän herätys ja visiiri kiinni (ei sada naamaan, eikä itikat kuppaa).
Lopulta Oukun Nesteellä lopetuksessa tuntia ennen määräaikaa. Kokonaisuutena paras Rautaperseajo, jonka olen tehnyt. Keli hyvä ja vaihteleva, samoin kotimaan kauniit maisemat. Aivan huippua.
Paperit pitää vielä laittaa kuntoon ja lähettää tarkastukseen. Sinänsä tässä ajossa ei pitäisi olla kilometrien suhteen epäselvää; ainoa jännitettävä on toisen vuorokauden osuus. Menee sen verran tarkalle.
Siispä kaivoin esille vanhan 2000F suunnitelman, joka on siirtynyt vuodesta toiseen. Kun vielä Rautaperien kuukausikahvit oli (taktisesti) hienosti järjestetty Möhkön Mantalle, tarjous oli vastustamaton. Suomen kiertoon!
Reittisuunnitteluun antoi lisää haastetta lauantain kuukausikahvit ja sen sovittaminen järkevästi aikatauluun. Ainoa vaihtoehto oli lähteä kiertämään myötäpäivään ensin Möhkölle. Kun startti oli klo 6:00, ehti hyvin Mantalle. Hanko ei ollut aikataulullisesti hankala, siellä kohdetodistus sujuu tankkauskuitilla automaatista. Ensimmäinen vuorokausi päättyy Vaasaan hotellin pahnoille klo 3:00.
Aamulla vettä tuli taivaalta siihen tahtiin, että sadepuvulle oli käyttöä. Sadetta riittikin lähes Ilomantsiin saakka. Alku oli suuunniteltu gold tahtiin ilman turhia pysähdyksiä. Mantalle saavuin viitisen minuuttia aikataulusta edellä, joten ensimmäinen pätkä hoitui hienosti.
Paikalla oli jo puolenkymmentä Rautapersettä. Mukavaa oli tavata taas Markku, jo Mutkaperseajosta tuttu kaveri. Olivat ryhmällä kiertämässä SS2000F:a toisin päin. Muutenkin jutellessa kahvimukin ääressä, kuskeilla tuntui olevan erilaisia ajoja päällä; kirjainten metsästystä, 2000Finlandia, tonnista jne. Kiitettävästi oli edustettuina eri paikkakuntia, Lappeenranta, Kuopio, Valkeakoski, Kuusankoski ja Rovaniemi (ja varmasti monta muuta).
Saapuessa jo muutama rautaperse paikalla.
Kalustoa.
Manta itse.
Monella kuulosti olevan joku ajo päällä.
Lappeenrannan Simolantien tankkaus.
Lpr:n Ilmailunäytös menossa. Siinä joku Miggi teki silmukkaa ja osui kuvaan pilven raosta.
"I Love Aircraft NOISE!"
Siitä sujutellen kehäkolmosta Tammisaareen ja edelleen Hankoon. Aikataulu piti hienosti, mitään poikkeavia tapahtumia ei ollut hidastamassa kulkua. Turusta kaveri lähti Guzzillaan vastaan ja tapasimme Hangossa. Pakolliset kuvat ja sitten rantakuppilaan kahville. Minulle ensimmäinen kerta Hangossa, kyllä on hieno paikka varsinkin näin aurinkoisena ja lämpimänä iltana.
Toinen kohde Hankoniemi.
Mukavan näköistä rantaa, ei ehtinyt uimaan. Seuraavalla kerralla.
Hämärä laskeutui pohjaanmaan lakeuksille nautiskellessani ajosta. Tuntui oudolle, kun näin pimeää yöllä; nythän pitäisi auringon paistaa! Suoraa ja peltoa riitti. Ojanpenkkojen ja metsänreunojen tarkkailu oli nyt päätehtävänä. Yritin siinä olla hyvinkin tarkkana ja siitä huolimatta peuran perskeles pääsi yllättämään. Jostain siitä tienvarren heinikosta se lähti ja spurttasi vierelle. Satasen vauhdissa oli sekunnin murto-osan vierellä niin, että kädellä olisi ylettynyt koskemaan. Ei pöljä onneksi juossut eteen, vaan veti täyttä pientareen suuntaisesti. Huh! Nämä elikot on eri maata kuin porot, kisura on yleensä hidas eikä säntää tuolla lailla, toki niitäkin pitää varoa ja väistää hyvissä ajoin. Peuroja näkyi vielä peloillakin ennen Vaasaa.
Kautta Huittisten ja...
Vaasaan yöpuulle aikataulun mukaisesti viisi minuuttia myöhässä 3:05. Siitä hotellille ja päätä tyynyyn. Pysähdys yhteensä kuutisen tuntia; herätys klo 8:15, aamupalalle ja toisen vuorokauden aloitustankkaus klo 9:00. Raippaluodon Cafe Compass:iin sain etukäteen sovittua kohdetodistuksen klo 10, jolloin henkilökunta aloitteli aamuisia valmistelujaan. Jälleen minulle käymätön paikka ja aivan upeaa saaristoa. Raippaluodon silta omassa luokassaan, vaikka Jätkänkynttiläkin on kyllä komea.
Raippaluodon läntisin piste.
Upea maisema ja ilma kohdillaan.
Cafe Compass, Klobbskat.
Lähtiessä ihmettelyä Suomen suurimmasta riippusillasta.
Raippaluodosta kasitie pohjoiseen on enemmän kuin puuduttavaa. No, joskus on pakko painaa nopeinta reittiä, kyllä tässä matka joutuu. Merkittävin tapahtuma ylös kivutessa oli toisen SS 2000 F porukan kohtaaminen Oulun eteläpuolella. Kun kerran kierretään eri suuntiin, jossain kohtaa täytyy jälleen tulla kohdakkain. Siinä sitten moroteltiin liikenneympyrässä (eiku kiertoliittymässä). Kohtaamispaikan perusteella näyttivät olevan hyvässä vauhdissa, kun itsekin olin pysynyt suunnitelmassa.
Rovaniemellä tein pikaisen pysähdyksen teatterin parkkipaikalla, johon vaimo toi termarissa kahvia ja voilepiä. Etukäteen ajateltuna henkisesti hankalin paikka, kun vielä matkaa jäljellä ja toisaalta koti parin kilometrin päässä. Ajohalut ja keli olivat kohdallaan ja kun vielä "hallituksen puheenjohtaja" toivotti hyvää matkaa, kyllä tämä ajo loppuun suoritetaan.
Nelostietie vetää hyvin, niinpä marssivauhti maksimissa sääntöjen ja rajoitusten mukaan. Pohjoisen hiljaiset tiet ja keskiyön aurinko on silkkaa nautintoa; ajatusten virtaa, tajuamatta reitin yksityiskohtia. Lopulta Nuorgamissa automaatilla, josta kulmakuitti.
Sen verran viileää alkoi olla, että päätin laittaa lämmityksen päälle. Pari kilometriä menikin mukavasti, kunnes lämmöt katosi. Voi perkl... kannattaa aina lähteä ajoon kokeilematta uusia virityksiä.
Utsjoen silta, eli Saamen silta Norjaan.
Lopulta Oukun Nesteellä lopetuksessa tuntia ennen määräaikaa. Kokonaisuutena paras Rautaperseajo, jonka olen tehnyt. Keli hyvä ja vaihteleva, samoin kotimaan kauniit maisemat. Aivan huippua.
Paperit pitää vielä laittaa kuntoon ja lähettää tarkastukseen. Sinänsä tässä ajossa ei pitäisi olla kilometrien suhteen epäselvää; ainoa jännitettävä on toisen vuorokauden osuus. Menee sen verran tarkalle.
SS2000 Finland
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)